3-4.10 Vkoloppuna oltiin Rumarakin järjestämällä agilitykurssilla, kouluttajana toimi Tuija Kokkonen Mikkelistä. Koulutus keskittyi erityisesti tehokkaaseen ohjaamiseen eli liikkumiseen, käsien, vartalon ja äänen käyttöön, hyvin suunniteltuun rataan.

Tosi hyviä vinkkejä saatiin ja paljon opittiin tältä kurssilta!! Hauskaa oli, meillä ja muilla! :) Hankalaa oli vaan itse ohjata oikein ja ymmärtää miten oma kroppa pitää liikkua, milloin olla kroppa mihinki suuntaan, mitä sanoa, mitä tehdä ja minne juosta :D ..Eli mulle tosi hankalaa! ;D Isla oli varsin mallikas oppilas ja olin enemmän kun tyytyväinen pikkupirpanaan, se kyllä kiitää kun ohjus vielä jos itse oppis ohjaamaan :D

TREENIÄ TREENIÄ!

Mutta ei muuta kun treenaamaan näitä vinkkejä mitä kurssilta opimme. Sunnuntaina meillä alkaakin sitten syksyn agility vuorot (=kurssi) joka sunnuntai ilta pallohallissa, jee! :) Ja toivon mukaan päästään myös treenailee jotain (tokoa/agia) myös tiistai iltaisin. Talvella ajateltiin taas muistella että miten ne toko liikkeet menikään, se laji on jotenkin vähän pimennossa ollu viimeiset kuukaudet, miksiköhän.. siksi koska agility, siinä vain on sitä jotain ;)

Terapiakoiraa on Isla leikkinyt, töissä mukana sillontällön ollut. On se vain niin sopeutuvainen eri paikkoihin, mukava ottaa kakara mukaan minne vain :)

Perus nirppanokka neiti se kyllä on, nyt on tullut uusi piirre, se joko tykkää ihmisestä tai sitten yksinkertaisesti EI tykkää :D Ihan ihmeellinen! Tämäkin riippuu siitä millä tuulella neiti sattuu olemaan. Yleensä jos tuntematon ihminen tulee sitä kohti ja yrittää rapsutella, ilman että Isla menee sitä kohti, niin ei tykkää ollenkaan, silloin korvat luimussa loksuttelee leukojaan mieltä osottaakseen (ei pure, mutta ilmaisee että ei tykkää). Ja sen jälkeen ei ole huomaavinaankaa sitä ihmistä, eikä mene luokse vaikka kutsuu. Mutta jos ihminen on alussa ettei huomaakkaan sitä, vaan Isla saa itse mennä tervehtimään, yleensä hyväksyy kyllä ja on oikein tyytyväinen. Tosi outoa?!?! Ensimäisen kerran kun se ihmisen näkee, se joko tykkää tai ei tykkää, syytä en tähän ole vielä löytänyt! Jos se tykkää niin pusuttelee ja menee rapsuteltavaksi ja on oikein iloinen ja onnellinen et joku hänet huomaa.

..Tämä sama juttu on koiria kohtaan, JOKO tykkää tai ei :D (Sillä ei ole väliä onko koira uros vai narttu, eikä koollakaan ole väliä) Pitää vaan aina kokeilla että mitä se tuumii.

Mutta tuo ei tykkää/tykkää -juttu ei kuitenkaan esiinny esim. Näyttelykehässä, siellä kyllä antaa hampaat katsoa jne.. samoin kun tokon luoksepäästävyydessä. Ja myöskin treeneissä ei ole tätä ongelmaa, yleensä vapaa ajalla. (kotona, työpaikallani, jne.)

Jos jollain samanlaista kokemusta, niin kertokaa ihmeessä? Lähinnä tuohon ihmisiin liittyen.

Olisin valmis hyppäämään suoraan kevääseen, syksy ja talvi EI EI EI! Menis vaan äkkiä ohitse :D